Luulen että Nanna jo mainitsi siitä miehestä joka ilmestyi meidän eteen metässä. Olisinpa ollut irti niin oli ukko saanu kuulla kunniansa. Janita vei meidät äkkiä pois. Säikähti itekki, etten ollut ainoo, tai enhän mä nyt sitä pelännyt vaan noi tytöt... Mentiin sit kopin eteen istuu. Janita kyl kielsi kertomasta tätä, mutta se kauan sadatteli siinä kopin edessä sitä että tommoset pitäs lailla kieltää :D Olin kyllä ite täysin samaa mieltä. Ei tollasia saa päästää luontoon pelotteleen muita. Me tarvittaisiin ihan oma mettä. Sitä mieltä minä olen! Ja oma aidattu piha-alue, että kaikki tietävät tän olevan mun tontti. Tottakai mää suojelen reviiriäni!
Nanna oli kyllä hauska, se haukahti vaan ihan pikkasen. Ei sen tarvis yhtään ääntäkään pitää, mä kun hoidan sen meluisan puolen, saakoot olla Nanna hiljaa, kun mä puhun. Mies vaan toljotti mua, ei ees lähteny karkuun vaikka niin salaa toivoinkin! Haluisin hyvän vahtikoiran maineen, onkohan sellanen vaikee hankkia?! Jos mut tuntee hyvin saisin varmasti vahtikoiran ykkös tittelin, niin hyvä mä oon. Janita sano ettei meille pääse kärpänen ilman että ilmotan, niin eikös se oo tarkkaa jo jos mikä :D Yritän vaan suojella ja ilmottaa perhelleni. Ja yritän haukkumalla karkottaa tunkeilijat, varotan niitä, jos tuutte vielä lähemmäs, saatika astutte sisälle niin, mä näytän kuka määrää! Hetkonen!
Anteeks keskeytys kävin vahtimassa, Nanna sie vaan oli, mutta ilmtoin ainakin että sen pitäs nyt päästä sisälle :) Olis se voinu olla joku muukin, ei sitä nyt aina tiedä mikä siellä on kun se haukkuu, siis Nanna vai joku muu koira. Tulikin aikas pitkä tarina... Mutta enhän oo vähään aikaan kyllä kirjotellukkaa!